Täällä kirjoittaa ehkä hiukan yksinäinen mies, joka alkoi kirjoittamaan blogia, koska tunsi pakahtuvansa ajatuksiinsa tästä kaikesta, missä nyt Suomessa ja maailmallakin mennään. Ensisijainen tarkoitus on suoraan sanottuna helpottaa omaa oloa ja lausua mielipiteensä vaikka sitten tyhjyyteen. Oma toiveeni olisi, että tekstiäni lukisi sekä miehet että naiset.

Kun ihminen on hukassa oman itsensä ja ympäristönsä kanssa, niin silloin taitaa olla useimmiten aika paljon sanottavaa. Minulla on niin paljon sanottavaa, että en tiedä, mistä alkaisin.

Mistä alkaisin.. Olen noin 30-vuotias mies. Työssäkäyvä (se on onni, vaikka sekin on yhtä epävarmuutta). Hiukan yksinäinen. On joitain ystäviä, sisaruksia, kavereita, hyvänpäiväntuttuja. Naista? Ei. Onko ollut? Ei oikeastaan. Helliä hetkiä sentään? Joitakin. Harvoja.

No niin, kortit heti pöytään. Eivät olleet kummoiset. Tästä on hyvä (eli huono) alkaa. Yhdistettynä blogin kirjoittajan kuvaukseen niin voin kuvitella seuraavaan ajatuksenjuoksun lukijassa:  "Haa, täällä kirjoittaa taas joku katkeroitunut mies-asiamies!". Ehkäpä, mutta yritän olla luovuttamatta.

Kun tunnustautuu miesaktivistiksi, se on jo itsessään sellainen meriitti, että siitä tietää, ettei kirjoittaja ole hakemassa ainakaan naisseuraa kirjoituksillaan :D Eikä kirjoittaja ole myöskään kirjoittajamassa "täydesti ja kympisti elämässä menestyjän lifestyle-blogia". Kyseessä on tosiaan enemmänkin avautuminen - ehkä itsekäs sellainen kyllä, sillä tarkoituksena on purkaa omaa pahaa oloa.

Siltä varalta että joku feministi erehtyi lukemaan tämän - Pyydän, älä lähde vielä. Sinun ei tarvitse olla asioista samaa mieltä, sinun ei tarvitse yrittää olla asioista samaa mieltä. Salaa toivon, että edes joku teistä - ymmärtäisi edes hiukan. Mistä niitä "laasaslaisia" oikein tulee ja miksi niitä tulee.. Miksi feminismi ei tarjoa kaikille miehille - kuten minulle - loogisia vastauksia tasa-arvoon miesnäkökulmasta..

Kun oma elämä on taloudellisesti ollut pitkään veitsenterällä, kun oma elämä on ollut pitkään huolta läheisistä, kun oma elämä on ollut pitkään osittain yksinäistä ja kun siihen yhdistetään tunne siitä, ettei yhteiskunta ja naiset ole yhtä tasa-arvoisesti ajattelevia meitä miehiä kohtaan mitä ne vaativat itseään kohtaan ja muutoin, niin voit olla varma, ettei tämä ole mikään fiiliksen-nostatus-blogi. Jos sitä kaipaat, valinnanvaraa on runsain mitoin toisaalla.

Jos sen sijaan haluat lukea mitä se ehkä halveksimasi kaltainen miestyyppi oikein ajattelee ja miksi se on sellainen kuin on, seuraa tätä blogia - olit mies tai nainen. Kerron pian lisää..