lauantai, 4. heinäkuu 2015

Miten ja miksi minusta tuli tällainen

Feminismiin pettynyt. Feministisistä artikkeleista ja kolumneista lähinnä ahdistuva. Feminismistä irrallaan olevaa, sille ei-alisteista, itsenäistä miesliikettä kannattava. Joskus jopa niin ahdistunut tähän kaikkeen, että on tullut mieleen kerätä tavarat ja muuttaa "johonkin parempaan paikkaan".  Alkulähteen löytämiseksi täytyy palata ajasssa taaksepäin, jonnekin vuoden 2009-2010 tienoille.  Oli CASE Audi-mies - pian sen jälkeen hän oli ex-Audi-mies. Noina aikoina Oksanen kävi kertomassa maailmalle että tyypilliseltä suomalaiselta mieheltä puuttuu kyky kertoa tunteistaan ja sen sijaan hän käyttää väkivaltaa.

Tuolta ajalta muistan erityisesti sen facebookryhmän.. "miehen pitää olla Mies, tikkuja saa metsästäkin". Ryhmässä oli tuhansia jäseniä ja jäsenmäärä taisi kasvaa parhaimmillaan satojen naisten päivävauhtia - suurin osa jäsenistä oli naisia. Yksi silloinen naispuolinen työkaverinikin liittyi siihen. Naiset ja muutamat miehetkin kirjoittelivat ryhmän seinälle  kaikkia vähemmän ylistäviä kommentteja lyhyistä miehistä ja siitä mitä Miehen isolla M:llä oikeasti kuuluu olla. Lyhyitä ja/tai laihoja miehiä verrattiin mm. hiireen, tupakantumppiin, katulamppuun - kyllä niitä vertailukohteita riitti. Jotkut miehet yrittivät välillä vinkata, että tämä saattaa tuntua esim. lyhyistä miehistä loukkaavilta (joilla on muutenkin vaikeampaa löytää esim. kumppania koska useimmiten naiset haluavat vähintään oman pituisensa, usein itseään pidemmän miehen)  ja vahvistaa stereotypisia vaatimuksia miehiä kohtaan. Vastaukset olivat yleensä tyyliin "Eikö löydy yhtään huumorintajua", tai "Kukin tykkää mistä tykkää". Ennenkuin itse ehdein ja rohkenin kirjoittaa, joku toinen mies teki sen mistä olin unelmoinut niin kauan kuin olin ryhmää seurannut. Hän kirjoitti jotain tyyliin "Naisen pitää olla Nainen, lehmät kuuluvat laitumelle".

Tämä oli kai jonkinlainen h-hetki itselleni, jolloin viimeistään aloin miettimään että mitä ihmettä...

Tapahtui nimittäin seuraavaa:

Naiset nostivat suuren älämölön, vihaisia vastauksia tuohon yhteen kommenttiin taisi tulla satoja. Tämä vertauskuvauksen kirjoittanut mies sai kuulla olevansa sovinisti, loukkaavansa naisia ja  hänen profiilikuvassa näkyvää ulkonäköään alettiin arvostelemaan rankasti. Häntä kehoitettiin miettimään, miltä kommentti isokokoisista naisista tuntui ja muistutetttiin jotenkin niin että "jokaista naista pitää arvostaa Naisena sellaisena kuin hän on". Vastauksia taisi tosiaan olla pitkälti yli sata tai jopa satoja, mutta yhtään "eikö löydy yhtään huumorintajua" tai "kukin tykkää mistä tykkää" - kommenttia ei naisilta tullut.  Vertauskuvan tuomitseminen ankarasti ja sopimattomana oli kuitenkin laajaa. Tämä kaikki tapahtui ryhmässä "Miehen pitää olla Mies, tikkuja saa metsästäkin". 

Itse olen keskimääräistä pidempi mies, mutta tuolloin olin alipainoinen sattuneesta syystä. Rohkaisin itseni ja sanoin naispuoliselle työkaverilleni, että minusta se, että liityit tuollaiseen ryhmään, tuntuu pahalta. Hän ei voinut ymmärtää ollenkaan. Anteeksipyyntöä ei tullut. Mieleni teki kysyä, että miltä hänestä olisi tuntunut jos hän olisi ollut ylipainoinen nainen ja minä olisin hänen työkaverinaan muiden työkavereiden edessä liittynyt sellaiseen ryhmään (ja mainostanut fb:n etusivulla mielipidettäni) että "Naisen pitää olla Nainen, lihapullia saa pakastealtaastakin". Jälkeenpäin on tullut mieleen, että olisi pitänyt kysyäkin.

Jatkuu..

 

 

lauantai, 4. heinäkuu 2015

Tein tämän vihdoin!

Täällä kirjoittaa ehkä hiukan yksinäinen mies, joka alkoi kirjoittamaan blogia, koska tunsi pakahtuvansa ajatuksiinsa tästä kaikesta, missä nyt Suomessa ja maailmallakin mennään. Ensisijainen tarkoitus on suoraan sanottuna helpottaa omaa oloa ja lausua mielipiteensä vaikka sitten tyhjyyteen. Oma toiveeni olisi, että tekstiäni lukisi sekä miehet että naiset.

Kun ihminen on hukassa oman itsensä ja ympäristönsä kanssa, niin silloin taitaa olla useimmiten aika paljon sanottavaa. Minulla on niin paljon sanottavaa, että en tiedä, mistä alkaisin.

Mistä alkaisin.. Olen noin 30-vuotias mies. Työssäkäyvä (se on onni, vaikka sekin on yhtä epävarmuutta). Hiukan yksinäinen. On joitain ystäviä, sisaruksia, kavereita, hyvänpäiväntuttuja. Naista? Ei. Onko ollut? Ei oikeastaan. Helliä hetkiä sentään? Joitakin. Harvoja.

No niin, kortit heti pöytään. Eivät olleet kummoiset. Tästä on hyvä (eli huono) alkaa. Yhdistettynä blogin kirjoittajan kuvaukseen niin voin kuvitella seuraavaan ajatuksenjuoksun lukijassa:  "Haa, täällä kirjoittaa taas joku katkeroitunut mies-asiamies!". Ehkäpä, mutta yritän olla luovuttamatta.

Kun tunnustautuu miesaktivistiksi, se on jo itsessään sellainen meriitti, että siitä tietää, ettei kirjoittaja ole hakemassa ainakaan naisseuraa kirjoituksillaan :D Eikä kirjoittaja ole myöskään kirjoittajamassa "täydesti ja kympisti elämässä menestyjän lifestyle-blogia". Kyseessä on tosiaan enemmänkin avautuminen - ehkä itsekäs sellainen kyllä, sillä tarkoituksena on purkaa omaa pahaa oloa.

Siltä varalta että joku feministi erehtyi lukemaan tämän - Pyydän, älä lähde vielä. Sinun ei tarvitse olla asioista samaa mieltä, sinun ei tarvitse yrittää olla asioista samaa mieltä. Salaa toivon, että edes joku teistä - ymmärtäisi edes hiukan. Mistä niitä "laasaslaisia" oikein tulee ja miksi niitä tulee.. Miksi feminismi ei tarjoa kaikille miehille - kuten minulle - loogisia vastauksia tasa-arvoon miesnäkökulmasta..

Kun oma elämä on taloudellisesti ollut pitkään veitsenterällä, kun oma elämä on ollut pitkään huolta läheisistä, kun oma elämä on ollut pitkään osittain yksinäistä ja kun siihen yhdistetään tunne siitä, ettei yhteiskunta ja naiset ole yhtä tasa-arvoisesti ajattelevia meitä miehiä kohtaan mitä ne vaativat itseään kohtaan ja muutoin, niin voit olla varma, ettei tämä ole mikään fiiliksen-nostatus-blogi. Jos sitä kaipaat, valinnanvaraa on runsain mitoin toisaalla.

Jos sen sijaan haluat lukea mitä se ehkä halveksimasi kaltainen miestyyppi oikein ajattelee ja miksi se on sellainen kuin on, seuraa tätä blogia - olit mies tai nainen. Kerron pian lisää..